En pidä erityisesti Itä-Euroopassa nykyisin ihannoituja ylityypitettyjä luppakorvasiamilaisia viehättävinä. Silmääni miellyttävät enemmän amerikkalaistyyppiset siamilaiset. Ne vastaavat mielestäni kokonaisuutena paremmin siamilaisen rotumääritelmää ja yli parinkymmenen vuoden kissankasvatuskokemuksella olen nähnyt, kuinka ylilyönnit kasvatustyössä johtavat rodusta riippumatta pelkkiin harmeihin. Siksi pyysin apua ystävältäni Paulilta löytääkseni jenkeistä kasvattajan, joka myisi minulle hyväsukuisen ja kivaluonteisen siamilaiskissan naaraspennun. Tarvitsin kissan, jolla olisi CFAn vaatimat 8 puhdasta sukupolvea klassisia siamilaisvärejä (ruskea-, sini-, suklaa- ja lilanaamio) jotta se hyväksyttäisiin FiFen lisäksi myös CFAn näyttelyihin ja voisin rekisteröidä siamilaispentuni maailman vanhimman ja suurimman rotukissaorganisaation, CFA (The Cat Fanciers Association), rekisteriin.
Marraskuussa 2014 seisoin Seutulan lentokentällä kissankuljetuslaatikon kanssa ja odottelin pentuja saapuvaksi. Kukka (CFA GC Alexy Bluebell of Deraza, SIA a) ja Nuppu (CFA GC, RW Alexy De Lilac of Deraza, SIA c) matkasivat samassa kuljetuslaatikossa toinen toiselleen seuraa pitäen kissatuomari Theresan mukana Amerikasta Suomeen.
Minulla oli hyvä onni pentujen suhteen. Niiden kasvattaja oli ensimmäiset vuodet pitkästä välimatkasta huolimatta sähköpostin päässä – aina tukena ja apuna mitä tahansa pähkinkin. Oli antoisaa vaihtaa ajatuksia ja mielipiteitä kasvattamisesta ihmisen kanssa, joka tuntee rodun. Tai jutella muuten vain kissajuttuja ja vaihtaa kuulumisia.
Uusien kissojen kotikaranteenipaikka järjestyi makuuhuoneeseen.
Kukasta ja Nupusta kasvoi kauniit ja kivaluonteiset naaraat ja ne saivat CFA Grand Champion -tittelinsä samassa näyttelyssä ja jopa samassa kehässä Kentin näyttelyssä, Englannissa 30.5.2015.
